Työkaverini pyysi lapsenlapsensa kastekakkuihin aniliininpunaisia tennareita. Tein tossuja kolme paria. Onhan näitä tullut tehtyä aiemminkin, mutta vaikka tällä kertaa muistin tehdä kenkäparin pohjat toistensa peilikuvina, tuli eteen pari muuta mutkaa. Massa ei ottanut totellakseen ja nauhojen pujotus meni ihan plörinäksi. Asiaa ei auttanut missään vaiheessa lasten seuraavanlainen touhotus vieressä: "Saaks mä maistaa tätä?" "Äiti, saaks mä auttaa?" "Äiti, mitä sä teet?" "Äiti tää on hyvää". Aaaaargh, enks mä sanonu et sitä ei saa maistaa!!
Mitä tästä opimme? Yksi: Aloita ajoissa. Kaksi: Askartele pikkupiiperrykset vasta lasten ollessa nukkumassa. Kolme: Riisu pitkähihainen, koska hommassa tulee hiki. Varsinkin, jos kohta kaksi ei toteutunut.
Loppu hyvin. Kaikki hyvin. Tennarit onnistuivat lopulta.